Kuinka ryhtyä pelinjohtajaksi roolipeliin?

Jos olet pelannut roolipelejä (tarkoitan niitä "oikeita" roolipelejä, ei LARPia tai tietokonepelejä) ja harkitset ryhtymistä pelinjohtajaksi, niin tämä kirjoitus tarkoitettu sinulle. Voi tästä tekstistä tosin olla hyötyä minkä tahansa muunkin kertovan taiteen harrastajalle. Tarkoitukseni on listata ohjeita, joita noudattamalla pääset jo melko pitkälle, vaikka vasta kokemuksen kautta voit todella oppia tämän taiteen lajin.

1. Ensimmäinen ohjeeni onkin: harrasta roolipelejä ensin pelaajana jonkin aikaa jos vain mahdollista ja kokeile pelinjohtamista vasta kun olet todella päässyt sisälle pelaamiseen. On luultavasti hyvä, jos pääset kokeilemaan erilaisia pelejä ja pelaamaan erilaisten ryhmien ja etenkin pelinjohtajien kanssa, ennenkuin itse edes harkitset vakavasti pelinjohtajaksi ryhtymistä. Voi tietysti käydä niinkin, ettei sinulla ole mahdollisuutta päästä ensin pelaamaan, mutta haluat silti yrittää pelinjohtamista. Toivottavasti saat edes kaverisi mukaan pelaajiksi, jotta saat tilaisuuden kokeilla sitä. Siinä tapauksessa luulisin neuvoistani olevan jotain apua.

Itse olen pelannut roolipelejä 9-vuotiaasta alkaen ja opetellut pelinjohtajaksi 12-vuotiaana. Siitä lähtien olen harrastanut roolipelaamista sekä pelaajana että pelinjohtajana, etenkin jälkimmäistä suurin piirtein 20 vuotta. Suhtaudun roolipeleihin tietynlaisella vakavuudella, vaikka hauskanpidosta onkin kyse, ja etenkin nykyään pidän erityisesti realistisesta, historiallishenkisestä fantasiasta. Toisena suosikkinani on edelleen kosminen kauhu. En pidä supersankaritouhusta, enkä liian pelleilevästä suhtautumisesta roolipelaamiseen - odotan pelaajiltani nimenomaan roolin pelaamista. Säännöillä on arvonsa vain työkaluna, "rule lawyering" ja "powergaming" eivät kuulu oikeaan roolipelaamiseen, kuten ei myöskään pelinjohtajan pitäminen vastustajana ja pyrkimystä "voittaa" peli. Tämä lienee riittävästi itsestäni, sillä tarkoitus oli vain vakuuttaa, että tiedän ainakin jotain siitä, mistä kirjoitan.

2. Valitse sellainen roolipeli (eli säännöt, siis esim. HarnMaster, RuneQuest, Pendragon, Call of Cthulhu, Dogtown, Cyberpunk, GURPS), jonka jo tunnet hyvin tai joka on riittävän helppo, jotta voit sen opetella mahdollisimman hyvin. Sääntöjen pääkohdat täytyy osata niin, että niitä voi soveltaa ulkomuistista tavallisesti pelattaessa. Yleensä ne ovat niin helpot, että ne oppii parilla lukemisella ja pienellä testaamisella.

Pelinjohtajille tulee aina enemmin tai myöhemmin kova halu korjailla pelinsä sääntöjä, mutta tätä kannattaa välttää melkeinpä mahdollisimman kauan. Pyri käyttämään sääntöjä annetussa muodossa, sillä niiden tekijät ovat kyllä ajatelleet niitä melko paljon. Yritä paremminkin ymmärtää, miksi säännöissä outo asia on niinkuin se on. Sitten kun olet jo melko kokenut, voit viritellä sääntöjä omaan tyyliisi paremmin sopiviksi. Muista, että pelaajasi eivät välttämättä halua jatkuvasti kokea sääntöuudistuksia. Vaikka heidän ei tarvitsekaan sääntöjä osata kunnolla, heillä täytyy olla jonkinlainen kosketuspinta niihin, jotta he ymmärtävät hahmojensa rajat ja taitotason, yms.

3. Osta tai hanki muuten (vaikka internetistä ilmaistuotteita lataamalla) valmis seikkailu. Näin sinun ei tarvitse itse yrittää keksiä heti alkuun omaa seikkailua - se on liian vaikeaa ensikertalaiselle ja varsin haastavaa kokeneellekin, vähintäänkin siksi, että itsekritiikki voimistuu ja vaatimustaso kasvaa kokemuksen mukana. Seikkailut julkaistaan yleensä skenarioina, kokoelmina skenarioita, tai kampanjoina. Suosittelen aloittamista hyvästä yksittäisenä julkaistusta skenariosta. Jos paketissa puhutaan kampanjasta tai kokoelmasta seikkailuja, se voi olla aivan hyvä, mutta aluksi kannattaa etsiä vain yksi hyvä, helppo seikkailu.

4. Lue valitsemasi skenario pari kertaa, jotta saat hyvän käsityksen sen etenemisestä. Voit jo heti huomata siinä puutteita ja ongelmakohtia. Esimerkiksi sellaisia "pullonkauloja", jotka saattavat keskeyttää seikkailun etenemisen, kun pelaajien pitäisi tajuta jotain tai hahmojen päästä eteenpäin jossain, eli pitäisi tapahtua jotain, mikä ei ehkä olekaan niin itsestään selvää kuin seikkailun suunnittelijat ovat ajatelleet.

5. Tee tai teetä pelaajille hahmot seikkailua varten. Kannattaa rajoittaa paljonkin pelaajien vapautta valita hahmojensa tyylit. Fantasiaseikkailussa esimerkiksi ei kannata antaa pelaajalle hahmoksi magian käyttäjää (velhoa, pappia, tms.) ennenkuin olet oppinut järjestelmän todella hyvin ja saanut pelinjohtamisesta jonkin verran kokemusta. On luultavasti muistakin syistä parempi, jos tällaiset mystisemmät hahmot pidetään melko kauankin tuntemattomina, korkeintaan ei-pelaajahahmoina. Tämä lisää niiden mystisyyttä ja pelottavuutta.

Huolehdi, että luodut pelaajahahmot sopivat seikkailuun ja etenkin aluksi, että ne myös voivat muodostaa hyvän ryhmän. Pelaajahahmojen väliset kiistat tai salaiset ristiriidat kannattaa ottaa käyttöön vasta kun kokemusta on riittävästi sellaisten hallitsemiseen. Aluksi pelaajahahmojen ryhmän kannattaisi olla tasapainoinen ja seikkailun vaatimuksiin soveltuva. Esimerkiksi neuvottelija, tiedustelija, kaukotaistelija, sekä muutama lähitaistelija voivat muodostaa hyvin toimivan tiimin. On hyvä jos kaikilla on jokin erikoisala (metsien tuntemus, oppiala, tai jotain muuta vastaavaa) tai muu erikoisuus, jotta hahmoista tulee kiinnostavalla tavalla erilaiset ja toisiaan tukevat.

Hahmojen luontiin kannattaa käyttää aikaa melko paljonkin - kuinka paljon, riippuu paljon systeemistä. Tee hahmot yksi kerrallaan hyvissä ajoin (viikkoja) ennen suunniteltua pelin aloittamista, vaikka kutsumalla pelaajat eri päivinä hahmoja tekemään.

6. Luo pelaajahahmojen taustat seikkailun alkuun asti. Tässä vaiheessa selvität kuinka hahmot tuntevat toisensa tai tulevat tuntemaan toisensa ja miksi heistä on muodostunut tai tulee muodostumaan ryhmä. Lisäksi sinun täytyy keksiä tai ainakin päättää, kuinka hahmot tulevat seikkailuun joutumaan, eli mikä heidät motivoi aloittamaan seikkailun. Hankkimassasi julkaisussa varmaankin on tähän ohjeita tai vinkkejä.

7. Selvitä seikkailun aikajana ja kirjoita muistiin kaikki menneet ja tulevat tapahtumat, jotka hankkimastasi materiaalista löydät tai voit päätellä. Tämä helpottaa hommaasi myöhemmin huomattavasti ja auttaa havaitsemaan mahdolliset tekijöiden mokat. On huomattavasti parempi jos huomaat ne kauan ennen pelaamisen aloittamista, koska myöhemmin niitä voi olla vaikea tai mahdotonta korjata.

8. Selvitä itsellesi missä kaikki materiaalissa mainitut paikat ovat, sekä niiden väliset yhteydet. Tarkista karttojen yhteensopivuudet. Voi olla hyödyksi tehdä itsellesi "mind map" mainituista paikoista ja ei-pelaajahahmoista, jotta helposti pysyt kärryillä näiden sijainneista yms.

9. Tutustu kaikkiin mainittuihin ei-pelaajahahmoihin ja luo tarpeen mukaan niitä lisää. Muutama ylimääräinenkin on hyvä tehdä varmuuden vuoksi. Niiden kannattaa olla sellaisia, että niitä voi pelin aikana sijoittaa mihin vain, esim. silloin kun pelaajien tietoon täytyy tuoda jotain tällaisen sivuhenkilön kautta.

On myös hyvä tehdä joitakin varahahmoja valmiiksi, korvaamaan mahdollisesti menehtyneitä pelaajahahmoja. Voit tehdä nämä hahmot itse, eikä sinun kannata kertoa niistä pelaajille. Heidän hahmonsa saattavat tavata myös nämä varahahmot, jolloin varahahmot toimivat kuten mitkä tahansa ei-pelaajahahmot.

Älä luo pelaajahahmojen mukana kulkevia ei-pelaajahahmoja, jos vain voit sen välttää. Paitsi tietysti vähämerkityksisiä sivuhenkilöitä ("ekstroja"), joille voi sopivassa tilanteessa käydä huonosti. Mutta näitäkin kannattaa käyttää vain, jos seikkailu sitä vaatii. Sellaisten käytössä on nimittäin huonoja puolia. Pitemmälle kehitetystä ei-pelaajahahmosta voi olla haittaa vielä helpommin: sellaisesta voi vahingossa tulla liian merkittävä, jolloin pelaajahahmot jäävät sen varjoon, tai voit vahingossa kiintyä hahmoon liikaa, jolloin saatat alkaa suojella sitä. Silloinkin, kun mitään tällaista ei tapahdu, hahmosta on ainakin se haitta, että se vaatii huomiotasi. Etenkin aloittelevan pelinjohtajan kannattaa minimoida tuollaiset haittatekijät.

10. Kirjoita pelaajille heidän tarvitsemansa tiedot vaikka webbisivulle ja anna heidän tutustua hahmoille tekemiisi taustoihin, sekä ehkä jonkin verran vaikuttaa niihin. Kysy vielä etukäteen pelaajilta, onko heillä kysyttävää hahmoistaan, pelimaailmasta, tai jostakin muusta, ja yritä sitten etsiä vastaukset heidän kysymyksiinsä.

11. Tee hyvissä ajoin valmiiksi mahdolliset ojenteet (handouts) ja kuvitus, sekä muut mahdolliset apuvälineet, joita aiot käyttää. (Voit valita taustamusiikinkin etukäteen, jos käytössäsi on sopivia vaihtoehtoja. Älä käytä häiritsevää, eli huomiota kiinnittävää musiikkia.) Karttojen lisäksi erilaisista tiloista ja esineistä olisi hyvä olla kuvia, jos niitä jotenkin voit hankkia tai tehdä. Kuvat eri hahmoista ovat myös mukavia.

12. Viimeistään kun olette aloittamassa peliä, täytyy pelaajilla olla tiedossa pelin tyyli. Onko kyseessä realistinen scifi / cyberpunk, perinteinen korkealentoinen fantasia, miekka & magia, historiallinen fiktio, pukudraama, saippuasarja, zombietarina, kung fu tarina Hong Kongin tyyliin, nykyajan rikostarina, vai jotain muuta? Onko kyseessä "vakava" roolipeli, vai Paranoia-tyylinen pelleily? Pelaajien on osattava asennoitua oikein, eivätkä kaikki pelaajat pidä kaikista tyyleistä.

13. Hyvät taustamateriaalit (kuten hahmojen ja alueiden taustatekstit) ovat suurikin etu, mutta pelinjohtajan "uran" alkupuolella sellaiset täytyy väkisinkin jättää vähemmälle. Kokemuksen myötä niidenkin käyttö voi sitten laajentua ja syventyä. Sama koskee kaikkia muitakin apuvälineitä, kuten ojenteita. Ensimmäinen seikkailusi voi aivan hyvin olla melko typerä "dungeoncrawl", eli luolaholviston siivous hirviöistä. Myöhemmin voit sitten tehdä vähän vaativampia tarinoida.

Toisin sanoen, älä vaadi itseltäsi liikoja heti alussa. Tuskin pelaajasikaan vaativat.

14. Aluksi on hyvä pelata joitakin erillisiä, lyhyitä seikkailuja, eli skenarioita. Niissä voi käyttää samoja tai eri pelaajahahmoja, tietysti riippuen pelaajien toiveista ja käyttämistäsi seikkailuista.

Kun alat saada varmuutta ja oppia pelinjohtamista, voit alkaa valmistella ensimmäistä kampanjaasi. Se on pidempi seikkailu, joka koostuu useammasta skenaariosta. Niitäkin voi hankkia valmiina, ja onkin suositeltavaa etenkin alussa käyttää julkaistuja kampanjoja. Voit käyttää niitä erillisinä jonkin aikaa, toisistaan irrallaan.

Jossain vaiheessa, mielellään viimeistään sitten, kun olet alkanut käyttää kampanjoita, olet tutustunut johonkin pelimaailmaan ja alkanut sijoittaa seikkailuitasi sinne. Usein jo roolipelin säännöt on tehty tiettyä pelimaailmaa varten, joten on hyvinkin mahdollista että olet alusta asti käyttänyt samaa maailmaa. Mutta todellinen roolipelaaminen vaatii syventymistä pelimaailmaan, etenkin pelinjohtajalta.

Sitten kun käytät systemaattisesti jotakin pelimaailmaa ja siihen sijoittamiasi seikkailuja niin, ettei tarinoita enää voi helposti erottaa toisistaan, alat olla jo varsin hyvä pelinjohtaja. Silloin voit harkita avoimen kampanjan (open ended, freeflowing campaign) kokeilemista. Siinä pelaajat vain pelaavat hahmojaan, tehden (näennäisen) vapaasti päätöksiä näiden kulkemisista ja tavoitteista - tietysti pelinjohtajan jonkinasteisen manipuloinnin myötä. Erilaiset juonet kietoutuvat toisiinsa. Peli muuttuu virtuaaliseksi elämäksi. Tämä on erittäin työlästä ja vaatii pelinjohtajalta varsin paljon, mutta on myös todella palkitsevaa onnistuessaan.